Hyvät sukulaiset, arvoisat juhlavieraat,
Vietämme tätä Pakkalan suvun 100-vuotisjuhlaa täällä Isossakyrössä, maisemissa, joissa monet sukumme tarinat ovat saaneet alkunsa.
Haluan heti alkuun esittää lämpimän kiitoksen jokaiselle paikalle saapuneelle. Erityisen iloinen olen siitä, että monet ovat matkustaneet tänne pitkienkin matkojen päästä. Olette käyttäneet aikaanne, nähneet vaivaa ja halunneet olla mukana vaalimassa yhteisiä juuria ja yhteistä historiaamme. Se ei ole itsestäänselvyys.
Tämän juhlan toteutuminen ei ollut missään vaiheessa varmaa. Tarvittavan osallistujamäärän kokoaminen osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin osasimme ennakoida. Siksi on erityisen hienoa nähdä teidät tässä salissa. Juuri teidän läsnäolonne tekee tästä juhlasta mahdollisen. Kiitos kaikille hallituksen jäsenille menneistä kokouksistamme ja juhlan valmisteluista. Kiitos erityisesti Terhi ja Merja käytännön järjestelyistä, Pekan kanssa siirtelimme pöytiä eilen illalla. Parin tunnin puuhastelu yhteensä 7 hengen voimin. Tanja ja Merja keräsivät pöydillä olevat luonnonkukat eilen sateen päätyttyä. Yhdessä tekemistä parhaimmillaan.
Kun ensimmäinen sukujuhla järjestettiin vuonna 1926, maailma oli hyvin erilainen. Silti yksi asia oli sama kuin tänään: halu pitää yhteyttä, muistaa yhteiset juuret ja vahvistaa tunnetta siitä, että kuulumme samaan sukuun. Sadan vuoden aikana sukumme on nähnyt Suomen muuttuvan maatalousyhteiskunnasta moderniksi hyvinvointivaltioksi, mutta suvun merkitys on säilynyt.
1926 sukujuhlan valokuvassa (kotisivujemme avaussivulla) näette tasan sata vuotta sitten pidetyn kokouksen osallistujat, nimet ja iät.
Sukumme tarinoita lukiessa huomaa nopeasti, että Pakkalan suvun historia ei ole vain nimiä sukupuussa. Se on kertomuksia ihmisistä, jotka ovat rakentaneet koteja, kasvattaneet perheitä, tehneet työtä yhteisöjensä hyväksi ja kantaneet vastuuta myös vaikeina aikoina.
Oman sukuhaarani tarinoista yksi puhuttelevimmista on kertomus isoäitini Maija Heiskan lottamatkasta 1941. Mumma oli nuorimpia rintamalottia ja tämä kotisivuille saatu tarina on pysäyttävä kuvaus sodan arvaamattomuudesta. Kirsti-tädin Afrikan kuvia löytyy satoja, ellei tuhansia. Valitettavasti vanhoja kuvia tuntevia henkilöitä on koko ajan vähemmän, kannattaa siis laittaa suvun tarinoita elämään esimerkiksi kotisivuillemme. Pirkko-tädin haastattelut ovat vielä puhtaaksikirjoittamatta. Muutama sata valokuvaa on numeroitu ja tallenteilla Pirkon ääni kertoo kustakin kuvasta suvun tarinoita.
Olemme saaneet vuosien aikana kustakin Marian ja Samuelin jälkeläisten sukuhaarasta tarinoita kotisivuille, kannattaa tutustua. Uusia tarinoita saa toimittaa, hoidamme ne kotisivuille.
Sukumme historiassa näkyvät myös Suomen historian suuret vaiheet. Tarinoista löytyy kertomuksia siirtolaisuudesta, sodista, jälleenrakennuksesta, yrittäjyydestä, opiskelusta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vaikka ajat ovat muuttuneet, monet arvot ovat säilyneet samoina: työn arvostus, sivistyksen merkitys, usko tulevaisuuteen, vastuu toisista ihmisistä sekä vahva yhteys kotiin ja sukuun.
Sukuseura ei kuitenkaan ole olemassa vain menneisyyden vaalimista varten. Sen tärkein tehtävä on rakentaa siltaa sukupolvien välille. Jokainen valokuva, muisto, tarina ja kohtaaminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin sitä, keitä olemme ja mistä tulemme.
Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat vuosien aikana tallentaneet suvun historiaa, järjestäneet sukujuhlia, keränneet valokuvia, kirjoittaneet tarinoita ja pitäneet yhteyttä sukulaisiin. Ilman tätä työtä emme viettäisi tänään 100-vuotisjuhlaa.
Kun ensimmäiset sukukokoukset järjestettiin sata vuotta sitten, maailma muuttui hitaasti. Sukulaiset asuivat usein samalla paikkakunnalla tai ainakin samalla seudulla, ja yhteys sukuun oli luonnollinen osa arkea.
Tänään maailma on toisenlainen. Perheet ovat hajallaan ympäri Suomea ja maailmaa. Yhteydenpito tapahtuu yhä useammin digitaalisesti, ja nuorilla on enemmän vaihtoehtoja kuin koskaan aiemmin. Meidän kaikkien on varmasti tunnustettava, että nuorten saaminen mukaan sukuseuran toimintaan on nykyään aiempaa vaikeampaa.
Juuri siksi tämän päivän juhla on niin tärkeä. Se ei ole vain juhla menneelle sadalle vuodelle, vaan myös keskustelu tulevasta sadasta vuodesta.
Tänään pidettävässä sukukokouksessa meillä on tärkeä tehtävä. Meidän on yhdessä pohdittava, miten Pakkalan suvun tarinat, muistot, valokuvat ja yhteiset kokemukset säilyvät myös tuleville sukupolville. Miten kerromme nuorille, mistä olemme tulleet? Miten teemme sukumme historiasta merkityksellisen myös heille? Ja ennen kaikkea, miten varmistamme, että sadan vuoden kuluttua joku seisoo tässä samassa tehtävässä kertomassa seuraaville sukupolville meidän tarinaamme?
Uskon, että vastaus löytyy samasta asiasta, joka on kantanut sukuamme tähän päivään asti: yhteydestä toisiimme. Niin kauan kuin kerromme tarinoita, tallennamme muistoja ja kokoonnumme yhteen, sukumme historia jatkuu.
Lämpimästi tervetuloa juhlimaan Pakkalan suvun 100-vuotista yhteistä matkaa.